Kaksi kuvakaappausta puhelimesta, sama valitus molemmissa: katsoessani tätä en ymmärrä mitään.
Ensimmäinen oli historia. Jokainen rivi sanoi "Ad-hoc run" — samat kolme sanaa serenadille, tutkimuskatsaukselle ja syntymäpäivävideolle, kolmen eri päivämäärän alla. Toinen oli valmis ajo: serenadivideo oli samalla tasolla kansikuvan, toisen kannen, laulun ja sanoitusten kanssa — järjestyksessä jossa kone oli sattumalta tuottanut ne.
Historia kertoo mitä se oli
Rivi alkaa nyt ajetun mallipohjan nimellä, käännettynä sinun kielellesi, ja sen alla on lyhyt rivi otettuna siitä mitä kirjoitit — nimi jolle sen teit, otsikko, aihe. "Liliya", ei "acoustic".
Tuon rivin valitseminen on hienovaraisempaa kuin miltä kuulostaa. Suurin osa siitä mitä lomake kerää on asetuksia: sävy, resoluutio, kielikoodi, kesto. Siksi valinta suosii kenttiä jotka puhuvat ihmisestä tai aiheesta, ja muuten palaa ensimmäiseen arvoon joka näyttää siltä — johonkin jossa on välilyönti sisällä, tai riittävän pitkä ollakseen ilmaus. Valintakoodit, koodit, paljaat numerot, linkit ja kokonaiset kappaleet eivät koskaan kelpaa. Jos mikään ei sovi eikä ajolla ollut mallipohjaa, rivi sanoo edelleen "Ad-hoc run" — mutta nyt vain siellä missä se pitää paikkansa.
Ajo avautuu toimitetulla tuloksella
Jos ajo tuotti videon, se on ensimmäinen näkemäsi asia, isona. Kaikki muu mitä se tuotti — raportti, lähteet, muut kuvat, sanoitukset, jäljellä oleva teksti — taittuu yhden "Myös luotu" -rivin alle laskurin kanssa, napin painalluksen päässä. Jos videota ei ollut, raportti johtaa lähteillään, ja media ja teksti taittuvat. Jos raporttiakaan ei ollut, media pysyy paikallaan ja vain teksti taittuu.
Mitään ei ole poistettu. Vaiheet, raakadata ja tekniset tiedot säilyttävät omat avattavat näkymänsä, joissa kuka tahansa haluaa lukea ne voi tehdä niin. Ainoa ero on siinä mitä ruutu olettaa syyksesi tulla.
Sama hierarkia on olemassa puhelimessa ja verkossa, koska kahdessa paikassa avattu ajo ei pitäisi olla kaksi eri näyttöä.