Jos tuote pystyy luomaan kuvia, videota, musiikkia, puhetta ja tekstiä, mistä tahansa niistä pitää voida ilmoittaa. Ei useimmista. Mistä tahansa.
Meillä oli painike joillakin pinnoilla. Se on eri asia, ja ero on helppo ohittaa: sisällön tarkistus oli kytketty käsin jokaiseen putkeen, joten kaksi studiota lähti liikkeelle täysin ilman, eikä kukaan huomannut ennen kuin tarkastus meni katsomaan. Sama muoto olisi syönyt tämän korjauksen, yksi unohtunut näyttö kerrallaan.
Jokainen pinta, ja tarkistus joka sanoo sen
Ilmoituspainike on nyt keskusteluvastauksissa, kuvissa, videossa, musiikissa, äänessä, puheessa tekstiksi, tekstissä puheeksi, käännöksessä, kanvaasin töissä, työnkulkujen tuloksissa, avustajan puhekuplassa ja julkisesti jaetuilla sivuilla — verkossa ja sovelluksessa.
Tärkeämpää: jokaisella käännöksellä ajetaan tarkistus. Tiedoston, joka tuo luontirajapinnan, täytyy piirtää ilmoituspainike, delegoida se komponentille joka sellaisen kantaa, tai pitää poikkeus perusteluineen, jonka lukija voi tarkistaa. Sen ensimmäinen ajo ilmoitti kuusi todellista aukkoa. Juuri ne tämä työ sulkee.
Sitten omistaja avasi käynnissä olevan sovelluksen ja löysi viisi lisää, joita tarkistus ei voinut nähdä, koska ne asuivat kansioissa joita se ei koskaan avannut. Se on ongelman pahempi puolisko — vartija joka raportoi nollan kävellessään ohi koodin jota ei ole koskaan lukenut — ja siksi tarkistus nimeää nyt omat juurensa ja kaatuu, kun yksi niistä lakkaa löytymästä.
Yksi jono, ja toiminnot rivillä
Jaetut sivut olivat jo jonkin aikaa kantaneet ilmoituspainiketta, joka kirjoitti tauluun jota mikään ei lukenut: ei kuluttajaa, ei jonoriviä, ei ilmoitusta. Nuo ilmoitukset avaavat nyt myös oikean tapauksen, ja vieressä on jäädytettynä juuri se teksti, jota tarkastaja tarvitsee.
Ja jono, jonka toiminnot asuvat toisella sivulla, on jono jota lakataan käsittelemästä. Sisällön piilottaminen tai ilmoituksen sulkeminen tapahtuu nyt rivillä, ja lopputulos kirjoitetaan takaisin, jottei mitään käsitellä toistamiseen.